Muutama havaittu kirjain

Haruki Murakami - Kafka Rannalla

Tämä on toinen teos jonka olen Murakamilta lukenut. Tyyli ja kerronta ovat hyvin samankaltaisia kuin hänen Suuri Lammasseikkailu -esikoisessaan ja tarinan kummallisuus on vahvasti mukana myös Kafkassa. Kafkaa rannalla on mahdotonta kuvailla ja olenkin onnellinen etten lukenut yhtään arvostelua tai kommenttia kirjasta, ennen luku-urakkaa. Hahmoista suosikikseni nousi ehdottomasti kissoille puhuva ja tyhmyydessään ylivertainen Nakata. Piktään aikaan en ole mistään kirjan henkilöstä pitänyt näin paljoa!

David Nicholls - Sinä päivänä

Muutama vuosi sitten paljon puhetta ja ylistystä herättänyt kirja, jota tapojeni mukaan olen vältellyt tähän päivään asti. Ymmärrän kirjan suosion. Se on hauska, koskettava, juoni on mukava ja henkilöt kiinnostavia. Komea, hyvin toimeentuleva hulivili sekä kirjallisuudesta ja korkeakulttuurista pitävä haahuiluun taipuvainen kipakka nuori nainen. Vetävää, muttei kovin yllättävää.

Joonas Konstig - Kaikki on sanottu

Hauskaa miten suomalaisissa kirjoissa kaikki menee aina enemmän tai vähemmän pieleen. Tällä kertaa seurataan kolmen sisaruksen kamppailua nuoruuden ja aikuisuuden välimaastossa, lisämausteena isän kuolema. Tyyli on hyvin samankaltaista kuin uusimmassa Totuus Naisista teoksessa. Pituus on mielestäni ongelma, aivan kuin editoinnissa ei olisikaan raaskittu vähentää sivumäärää.

José Saramago - Kertomus sokeudesta

Pitkästä aikaa jotain erilaista! Maailmanloppubuumi on pitkittynyt nyt viimeisempien zombileffojen ja -sarjojen myötä, ja tässä teoksessa on jotain hieman samankaltaisia avuttomuuden ja erillisyyden elementtejä. Kirja pistää ajattelemaan omien aistien tärkeyttä ja kuinka riippuvaisia olemme ympäröivästä yhteiskunnasta. Päätin jatkaa heti uudella Saramagolla, vielä kesken olevalla itsenäisellä jatko-osalla Kertomus Näkevistä.

Don Delillo - Cosmopolis

Sain melkein sydärin kun tajusin että tästä on tehty leffa! Ei prkl, miksi kaikki pitää aina yrittää pilata? Mielestäni jo se, että Cosmopoliksen lukisi pätkissä vähentää eksponentiaalisesti sen intensiteettiä ja kirjallista hohtoa. Don Delillon kirjat ovat parhaimmillaan pitkillä junamatkoilla, jolloin tarjolla ei ole mitään muuta kuin sinä ja kirja. Sama fiilis on Delillon Putoava Mies- teoksessa.

Carlos Ruiz Zafón - Marina

Pieni ja yllättävän synkkä romaani rakkaudesta ja menetyksestä, Marina jatkaa hyvin tyypillistä Zafónin linjaa. Tarina oli monipuolinen ja välillä oikeastikin pelottava, suurinta antia ovat ehdottomasti Barcelona ja sen lumoava miljöökuvaus. Zafónin rikkaasta kuvailusta sekä syvistä henkilöhahmoistaan loistaa miehen ura myös elokuvakäsikirjoittajana.